Miksi marsu? Ovathan
ne nyt uskomattoman söpöjä otuksia (mikä muuten ei ole ikinä
yksinään hyvä syy hankkia mitään lemmikkiä..)! Mutta onhan
niitä muitakin ihania pieneläimiä!
Positiivisia
kokemuksia on monistakin pieneläimistä, mutta marsusta lemmikkinä
on jäänyt paras tunne. Se soveltuu valvotuissa oloissa lapsenkin
lemmikiksi. Toki aikuisella on vastuu pitää huolta siitä, että
lemmikistä huolehditaan hyvin alkuinnostuksenkin laannuttua. Meidän
perheessä minä taidan olla se joka on kaikkein innostunein
tulokkaista. Ja kyllähän lapsetkin ovat, heille se vain ei ole
vielä yhtä konkreettinen asia kuin minulle.
Marsut ovat
yleisesti ottaen lempeitä otuksia. Toki yksilöllisiä eroja on
varmasti..! Saaliseläiminä marsut ovat myös enemmän tai vähemmän
säikkyjä, ja kesyyntyminen ottaakin oman aikansa. Marsut eivät
normaalioloissa pure kuin vasta viimeisenä keinona, joten en ole
ikinä pelännyt marsujen käsittelyä. Toki pientä nakertelua
saattaa esiintyä varsinkin, jos sormesi tuoksuvat ruoalta.
Kokonsa puolesta
marsut ovat mielestäni täydellisiä. Eivät pieniä mutta eivät
isojakaan. Niiden ei pelkää menevän rikki käsiteltäessä, mutta
varovainen täytyy olla! Marsujen selkäranka on jokseenkin hauras,
ja pelästyessään marsu voi rimpuillessaan lipsahtaa käsistä ja
pudota.
Vaikka marsuista
huolehtiminen on periaatteessa yksinkertaista, ei se kuitenkaan ole
pieneläimistä suinkaan helppohoitoisin. Marsun hankkiessaan täytyy
olla valmis jonkinasteiseen jokapäiväiseen huolenpitoon. Siitä
taidan kirjoittaa myöhemmin oman erillisen postauksensa.
Edellä on siis
asioita jotka ovat johtaneet nykytilaan. Itseasiassa olen tämän
marsuinnostuksen ansiosta oppinut paljon uusia asioita ja huomannut
jopa omaavani taitoja joiden olemassa olosta en välttämättä
tiennyt ollenkaan. Niistäkin lisää myöhemmin.
Seuraavaan kertaan..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti